hipstagramissa

 

Julia: Mulla ei nyt todellakaan ole muita kuvia jaettavana, kuin nämä mitkä otin mun "joululomalla". Kuvaamisen arvoisia hetkiä olis kyllä ollut, keskityin enemmän niiden hetkien elämiseen kuin niiden kuvaamiseen. En tiedä ehdinkö postailla enää tän vuoden puolella. Jos en, niin sit vaan aivan mahtavaa uutta vuotta, ihmiset :)

kotihiiri

 

Julia: Oli tylsä hetki äsken. Ulkona on ihan persereikäsää, pysyn niin sisätiloissa juoden teetä tän illan.

done and done

 

Julia: Sohva ja hylly tuli! Nyt mun koti on valmis :) Kyllähän siinä kestiki. Ja olipa muuten melkonen operaatio saada tuo sohva ovesta sisään, oli hieno tunne kuulla Itellan kantajamiesten suusta: "joo ei tää mahu, jätetäänkö tähän ulkopuolelle vai viedäänkö pois". Öö, anteeks mitä?? Tässä vaiheessa alko jo vituttaa niin paljon että hyvä etten vääntäny itkuja. Anygays, sohva on siellä missä pitääkin (samoin mun ylpeys) eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

we'll take a long walk

i need you more than i can take

Vagabond

 

Julia: Tollaset alkoi kevyesti kuumotteleen.



 

Ps. Tsiisus toi on hyvää settiä. Nyt kyllä ymmärrän miks jengi on hehkuttanu Ellie Gouldingin uutta levyä... Ja kannattaa kyllä ihan oikeesti kattoo myös noita musavideoita, seriously.



send your dreams where nobody hides

 

Julia: Tänään. Semmosta. Hengailin, tein ruokaa, Salla tuli mun luo, mun lukot sarjoitettiin uudelleen, hengailin ja kävin leffassa. Tsekattiin tosiaan Sallan kans uusin Twilight. Koska Salla halus. Mä ehdotin sitä vaan siks kun aattelin että se haluis. Ei muuta.

i'm a thinker not a talker

 

Julia: Tästä mainitsinkin jo edellisessä postauksessa... En kyllä heti keksi toista vaatetta joka ois päällä yhtä mukava ja lämmin. Tykkäilen. Nyt meitsille ois tiedossa kolme vapaapäivää (wtf, mitäs tää nyt on), lue: seuraavat kolme päivää aion maata ja laiskotella erinäisissä paikoissa tekemättä yhtään mitään.

if i stumble they're gonna eat me alive

 

 

Julia: No hellou silmäpussit ja ei, en nähnyt mitään tuon otsatukan takaa :)

 

Ei muuta kuin pohtimaan, oliko kannattavaa ostaa 70e maksava neule kun rahatilanne ei ole mikään paras mahdollinen. Miksi, oi miksi?

they had lights inside their eyes

 

 

Julia: Kävin Oulussa, piitkästä aikaa! Oli ihanaa. Kuva perjantai-illalta kun käytiin juhlistamassa vähän Saaran synttäreitä. Eikä tosiaan juhlistettu vaan vähän, mikä osin selittää julkaisukelpoisten kuvien vähyyden... Kuvaa, jossa silmäsi katsovat yhtä aikaa itään ja länteen, ei yksinkertaisesti kannata laittaa mihinkään. Tai no.

blink and you'll miss a revolution

 

Julia: Viikonloppu meni kohtalaisen lumisissa maisemissa Rovaniemellä... Onneks Helsingissä ei ihan vielä näytä tuolle, huh. Söin muuten saakelin hyvät hirven sisäfileet, ja näin ekan kerran kun mun 1v pikkusisko käveli. En nyt äkkiseltään keksi yhtä hellyyttävää näkyä.

 

Jatkankin tästä mun astianpesukoneen toiminnan seuraamista. Saa nähdä alkaako tosta joku putki vielä vuotamaan (vai räjähtääkö, one word: ikea), voin kertoo että en olis edes yllättynyt. Nuo äänet ei oo normaaleja.

 

in that iron ground

 

Julia: Aika kovassa käytössä on ehtinyt olla tuo rakkaustakki Mangosta. Ei palele.

 

Tai palelee, mut itselleen voi onneks aina uskotella kaikenlaista.

you are my sweetest downfall



 

Julia: Oon nyt tuijottanu tätä tekstikenttää silmät rullalla kevyet 30min, pitäis ehkä uskoa että mitään skriivailuja ei oo vissiin syntymässä. Meen nukkumaan ja herään pirteenä uuteen viikkoon.

koti

Julia: Voi ei, missä mä oon oikein ollut tän kuukauden ajan? En kyllä osaa sanoa. Töissä ja kotona, kai. Ja nythän tätä kämppää voi jo sanoa kodiksi, alkoi jo kyllästyttää asua työmaalla ja herätä aamuisin siihen että remppamies syöksyy ovesta sisään työkalupakki ojossa.

 

 

Huhhuh mä rakastan mun keittiötä. Alkaa ehkä kokkaaminenkin kiinnostamaan...

 



 

Tuonne vielä sohva niin homma kunnossa.

 



 

Vielä on jotain pientä  hommaa tehtävänä, laitan varmaan lisää kuvaa sitten kun kaikki on ihan redi!

new glasses

 

 

Julia: Huhhuh, minä täällä moimoi. Vähän on kiirettä pitänyt. Sata asiaa pyörii nytkin mielessä mitä pitäs tehdä ja hoitaa. Voi että mä oon sit onnellinen kun tää muuttohässäkkä on kokonaan ohi.

 

Niin sain uudet lasit. Ne on tuossa kuvassa.

 

Kiitos vain taas teille, aivoni, tämänkin tekstin tuottamisesta. Hahhah en kestä.



your hair was long when we first met

 

Julia: Ultimaattinen vaatekriisi - Monki pelastaa. Paita ja hame molemmat kyseisestä kaupasta...

my new boyfriend

 

Julia: Aah, true love! Kun vauhtiin päästiin, yks reppu ei tietenkään riittänyt.

you move through the room like breathing was easy

kuvat favim.com, weheartit.com

 

Julia: Vähän jo muutto kuumottelee. Eikä tällasten kuvien katteleminen hirveenä helpota asiaa.

anchors away

miau

Saara: Hjelllouu ystäväiset! Jos en oo vielä kaikille kerenny informoida niin mun tiipii on siirtyny kymmenen metriä takavasemmalle. Muutosta on jo kuukausi aikaa, mutta arvatkaa onko kamat paikoillaan. No ei tasan. Hiljaa hyvä tulee... 



Kohta kämppä alkaa olla siinä kunnossa, että voisin vaikka kuvailla sitä teille! Mun näkemykset sisustuksesta on muuttunu tänä aikana melko radikaalistikin, joten saa nähdä kuinka käy jatkossa.



Tässä sapuskoja eräältä illalta. Oon mielestäni aika ässä käyttämään kaappeihin jääneitä jämiä. Tässä lautasella näytteitä: 

Salaatti #1
- makaronipussin pohjat
- ehkä jopa vaarallisen kauan jääkaapissa majailleen feta-paketin loppu
- edellisen päivän kanafileet
- pestopurkin rippeet
- tomsku ja kurkkua

Salaatti #2
- makaronipussin pohjat osa 2
- puolikas tonnikalapurkki
- se viimeinen pala juustosta josta ei enää saa höylättyä viipaleita
- finaalissa ollut valkosipulilevite
- tomsku ja kurkkua osa 2

Ennen ku aloin kauhomaan tätä ääntä kohti, joku alko hälyttään takaraivossa. Kylmää ruokaa. Sulatin pakastimesta ja lämmitin juusto-pestomuffinin ja se oli siinä. 



Luin tässä viikko sitten älyttömän hyvän kirjan. Vaikka vähän arvailin juonenkäänteitä (minä en muuten ikinä arvaa mitään elokuvista tai kirjoista!), niin silti kylmät väristykset hiippaili selässä. Aiheesta huolimatta, sun ei tarvi olla neurologi että pitäisit tästä. Aihe on toki melko käytetty ja loppuun kaluttukin (=amnesia), mutta entä sitten. Hyvää viihdettä, voin suositella. Eikä ollu liian pelottava ;)

Mitäs muuta... Kävin viime perjantaina kirjoittelemassa tekstitaitoa (uusin äidinkielen). Ei kommentteja.
Töissä on oikein mukavaa (meinasin kirjottaa muhevaa).

don't tell me our youth is running out

in berlin, 3

Julia: Tää on nyt se viimeinen, lupaan!

 

 

Vähän East side gallerya, nää pari ylempänä.

 

 

Shiiieeeet mitkä sushit. Kuva tosin vähän kökkö - damn you, Canon 50mm lens.

 

 

Käytiin metsässä. Haha.

 

 

Siinä se.