lokakuuta 30, 2011

ainiin, mulla on lasitki


Julia: Perjantaina päädyttiinki Kluuvin Carlingsin avajaisiin ja pienehkölle baarikierrokselle - eilinen meni siis vähän väsyneissä merkeissä, köh köh. Jostain syystä käytän laseja aina darrapäivinä (sanotaan nyt sitten ihan suoraan, darrasta siinä kärsittiin...), ehkä kuvittelen peittäväni niillä jumalattomat silmäpussit tai jotain.


Lupauduin tänään vahdiksi mun pikkuveljelle. Se kiikutetaan tänne ihan just, joten parempi päästää irti koneesta tai saan potea huonoa omatuntoa siitä että oonki vaan dataillu menemään kaverin puuhastellessa omiaan.

lokakuuta 28, 2011

getting better


Julia: Siinä se pirulainen nyt on. Tuon ja mun surkeen itsehillinnän takia joudun varmaan syömään pelkkää makaroonia seuraavat kaks viikkoo. Tai sitten vaan käyn hyväksikäyttämässä törkeästi äiskän jääkaappia.


Muuten, vointi alkaa olla jo sen verran okei että voin hyvillä mielin lähtee vähän rimpsalle tänään. Hallelujah!

lokakuuta 25, 2011

going insane


Julia: Jaha, taas sairastellaan. Aivan mahtavaa.


Muistutus itselleni: älä käy missään kaupassa kuumeen ja/tai vitutuksen alaisena, sorrut vielä ostamaan jotain johon sinulla ei ole edes varaa, kuten esimerkiksi sen hemmetin takin monkista. Muttakunmuttakun se oli niin hyvässä alessa...

lokakuuta 22, 2011

fiilistelyä



Julia: Vielä kuvaa reissusta. Tosiaan ihanan rentouttava viikko takana, enkä voi edelleenkään käsittää miten muka nukuin joka yö sellasia kevyitä 10h unia, sängytkin kun oli mitä oli.


Lisättäköön vielä, etten normaalisti innostu kanarian saarien tapaisista turistirysistä, joissa juoksentelee palaneita skandinaaveja vyölaukku heiluen. Tuli siis valittua matka-ajankohta oikein, pahin sesonki on vielä edessä (ja turismi kanarialla laskenut muutenkin) joten säästyttiin valtavilta turistivirroilta. Teki kans hyvää sanoa adios Suomelle vähäksi aikaa.



Jotain palmuja.




Joku kasvi.





Jotain ihmisiä.




Joku ranta.




Joku veneen perä. Käytiinpä snorklaamassakin, unohdin pelkääväni kaloja.



Joku paatti. Missä lienee Jack Sparrow.



Joku drinkki. Minä näen banaanin ja mansikan, mitä sinä näet?


Kuva-arvoitukseen on hyvä lopettaa, mukavaa lauantaita!

lokakuuta 21, 2011

no skin cancer for me


Julia: Suomessa taas! Eipä kyllä huomaa että oisin viettäny just viikon kanarian auringon alla, ei oo nimittäin väri pahemmin tarttunu. Kyllähän mulla rajat muka on, silti sulaudun valitettavan hyvin tänne kalkkilaivan kapteenien sekaan. Oisin varmaan pärjännyt pienemmilläkin suojakertoimilla...



Onpas muuten pitkä aika, kun on tullut tän tyyppisiä kuvia otettua. Feels weird, halusin kuitenkin vähän esitellä kirpparilöydösneuletta ja kenkiä, jotka nappasin mukaan Puerto Ricon Mangosta.


Nyt pitääkin jo kirmata hiustenvärjäyspuuhiin, mun (tai kenenkään muunkaan) verkkokalvot ei kestä enää hetkeäkään tätä juurikasvusituationia. Mitähän tapahtuu, kun isken kuparinruskeen väriaineen meitsin hamppukasaan?

lokakuuta 12, 2011

biksut valmiuteen ja menoks


Julia: Heti piti päästä koeajamaan kirpparilöydöksiä. Työpäivän (viimeisen sellaisen, niisk) takia muuten aika basiceissa, tykkäilin kuitenki!


Vähän päivän toimintasuunnitelmaa:
- soita ääliömäinen puhelu pohjolaan selvittääksesi että kuuluko siihen sun vakuutuspakettiin nyt sitä matkavakuutusta vaiko ei
- heittele kamoja matkalaukkuun the naked and famousin tahtiin
- kiroa se hemmetin jonathan from spotify
- kiroa koko spotify kun et enää pysty kuuntelemaan parhaita biisejä ja kun aika loppuu muutenkin
- siirryttyäsi youtubeen kiroa sekin. kun kerran tälle linjalle lähdettiin
- siivoa, how fun is that
- väännä vielä viime hetkillä parit työhakemukset, et pääse hetkeen sitä tekemään


Näinpä. Palaillaan viikon päästä!

lokakuuta 10, 2011

what on earth


Julia: Hakaniemen Uff oli tänään ystävä. Ja näemmä KappAhl vähän myös.


Sain hetki sitte pienen maistiaisen helsinkiläisistä tuhannen friikeistä. Oottelin bussia, siinä sitten ratikasta sattu hyppäämään joku mies, joka välttämättä halus viihdyttää mua sen pienimuotoisella elämänkerralla. No, onneks se tajus lähtee vetämään söinkerrankilonhampurilaisenhöyhtyängrillillä-stoorinsa jälkeen. Tai siis näin eka luulin, kun tien toiselta puolelta kuuluuki vielä "hei lähetkö uimaan? joo hei itiksen porealtaaseen, siellä vähä..." ja tähän perään se nakkas vielä just ne sairaan ällöttävät lantiomuuvsit. Veti kyllä aika hiljaseks. "ai ei? no ei kai siinä, törmäillään"


Sure thing.

lokakuuta 09, 2011

sunday



Julia: Randomeja kuvia meitsin koomailupäivästä, oleilin Espoossa äipän syötettävänä. Oli muuten hyvää porkkanakakkua.


Vähän meinaa ressiä pukata, tuo mun hullujen päivien keikkatyö alkas olemaan pulkassa ja pitäs keksiä jotain uutta taas. Ei vaan oo kovin helppoa. No jaa, ehkä voisin lykätä panikointeja sen verran että selviän reissusta kotiin, oon nimittäin torstaina lähössä Kanarialle! Ihanaa paeta tätä sadetta, kovasti jo polttelis päästä lähtemään.

lokakuuta 05, 2011

outo riippuvuus

Saara: Tää mun hiusten värjäily alkaa mennä jo sellasiin sfääreihin että ai kauhiata. Istun tässä värinpoisto päässä. Miten tässä taas näin kävi??
Punaista tuun aina rakastamaan mutta oon laiska. Selitin itselleni etten tykkää kun elämästä menee aikaa hiusväristä huolehtimiseen. No mitäs helvettiä mää muutakaan teen? Kuitenkin, päätin että blondeus (tai ehkä sellanen kesy vaaleahko) on kaikesta huolimatta mun väri. Ainakin seuraavaan värjäyskertaan asti.

Pari päivää sitten nakkasin tappiin hautumaan viime talvena käyttämäni luottovärin. Ja kiva. Ei ottanu punaseen sitten yhtään. Nyt mulla oli siis platina juuret, punanen päälaki ja haalistuneen vaaleenruskeat latvat. Yummeeeh. Tajusin että täytyy aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tällä hetkellä kyllä pienet epäilykset velloo, kun en meinaa tukehtua tän värinpoiston hajuun... Tää on oikeesti tosi lempee, ei mitään peroksidi katkua. Okei paketissa lukikin että ilman ammoniakkia, mutta entäs TEHO???

Mulla ei oo taaskaan kuvia. Aattelin tulla vaan kertomaan tätä värjäily-fiilistelyä kun en keksi muutakaan tekemistä. Ens kerralla mulla on satavarmasti jotain fotoa. Kirjottaminen on kyllä enemmän mun juttu, mutta tiiän että harva jaksaa lukee pelkkää tilitystä ilman hengähdystaukoja.

lokakuuta 03, 2011

home sweet home

Julia: On ihanaa:



tulla kotiin



sanoa "ihanaa tulla kotiin" ja oikeasti tarkoittaa sitä



ripustaa uusi vaate vanhojen joukkoon



poltella syksyn ensimmäiset kynttilät



maata sohvalla



tehdä löytöjä



huomata että mysliä on vielä paljon jäljellä (!!!)



juoda hieman kylmissään lämmintä teetä lempparimukista.