your hair was long when we first met

 

Julia: Ultimaattinen vaatekriisi - Monki pelastaa. Paita ja hame molemmat kyseisestä kaupasta...

my new boyfriend

 

Julia: Aah, true love! Kun vauhtiin päästiin, yks reppu ei tietenkään riittänyt.

you move through the room like breathing was easy

kuvat favim.com, weheartit.com

 

Julia: Vähän jo muutto kuumottelee. Eikä tällasten kuvien katteleminen hirveenä helpota asiaa.

anchors away

miau

Saara: Hjelllouu ystäväiset! Jos en oo vielä kaikille kerenny informoida niin mun tiipii on siirtyny kymmenen metriä takavasemmalle. Muutosta on jo kuukausi aikaa, mutta arvatkaa onko kamat paikoillaan. No ei tasan. Hiljaa hyvä tulee... 



Kohta kämppä alkaa olla siinä kunnossa, että voisin vaikka kuvailla sitä teille! Mun näkemykset sisustuksesta on muuttunu tänä aikana melko radikaalistikin, joten saa nähdä kuinka käy jatkossa.



Tässä sapuskoja eräältä illalta. Oon mielestäni aika ässä käyttämään kaappeihin jääneitä jämiä. Tässä lautasella näytteitä: 

Salaatti #1
- makaronipussin pohjat
- ehkä jopa vaarallisen kauan jääkaapissa majailleen feta-paketin loppu
- edellisen päivän kanafileet
- pestopurkin rippeet
- tomsku ja kurkkua

Salaatti #2
- makaronipussin pohjat osa 2
- puolikas tonnikalapurkki
- se viimeinen pala juustosta josta ei enää saa höylättyä viipaleita
- finaalissa ollut valkosipulilevite
- tomsku ja kurkkua osa 2

Ennen ku aloin kauhomaan tätä ääntä kohti, joku alko hälyttään takaraivossa. Kylmää ruokaa. Sulatin pakastimesta ja lämmitin juusto-pestomuffinin ja se oli siinä. 



Luin tässä viikko sitten älyttömän hyvän kirjan. Vaikka vähän arvailin juonenkäänteitä (minä en muuten ikinä arvaa mitään elokuvista tai kirjoista!), niin silti kylmät väristykset hiippaili selässä. Aiheesta huolimatta, sun ei tarvi olla neurologi että pitäisit tästä. Aihe on toki melko käytetty ja loppuun kaluttukin (=amnesia), mutta entä sitten. Hyvää viihdettä, voin suositella. Eikä ollu liian pelottava ;)

Mitäs muuta... Kävin viime perjantaina kirjoittelemassa tekstitaitoa (uusin äidinkielen). Ei kommentteja.
Töissä on oikein mukavaa (meinasin kirjottaa muhevaa).

don't tell me our youth is running out

in berlin, 3

Julia: Tää on nyt se viimeinen, lupaan!

 

 

Vähän East side gallerya, nää pari ylempänä.

 

 

Shiiieeeet mitkä sushit. Kuva tosin vähän kökkö - damn you, Canon 50mm lens.

 

 

Käytiin metsässä. Haha.

 

 

Siinä se.

and when it's over in the morning I'll say gracias baby

Saara: Huh. Hävettää. Bloggaamisblokki (hohohoo) on kestäny mulla jo melkeen pidempään ku Pietarin kirkon rakentaminen.

Nyt mulla on yks jännä juttu kerrottavana. Meidän Cherry Garcia on nyt mukana eräässä uudessa Inspiration-projektissa. Kyseessä on sivusto, jossa lukija voi seurata kolmeasataa mukana olevaa blogia. 
Blogit käsittelevät mm. muotia, kauneutta, ruokaa, sisustusta ja lifestylea. 
Hommassa mukana ollessamme meillä on täällä viikon ajan TNS Gallupin lukijatutkimus. Kyselyyn ei ole tietenkään pakko osallistua, mutta me Julian kans arvostettais tosi paljon jos meidän ihanat lukijaisemme viitsisivät sitä katsastaa! Ainiin saattaahan siinä voittaa myös lahjakortin ;)

Mulla ei oo tällä kertaa sen kummempaa asiaa. Palataan pian! (promise)

<3<3<3

backpack

in berlin, 2

Julia: Ja otsikon mukaista settiä taas tiedossa.



 

Tikkareita (...)

 

 

Maailman söpöin kahvila. Sai sieltä hyvät kahvitki.

 

 

Nyt tuntuu että voisin nukkua vuorokauden putkeen. Duuni ja flunssa ei näemmä oo hirveen hyvä kombinaatio.

light reflects from your shadow

in berlin

Julia: Tässä tulis nyt kuvia ainakin ekalta ja tokalta päivältä. Pidemmälle en oo vielä päässyt, sairaana ollessa Mahjong vie näköjään kaiken mun ajan.

 

 

Kävelin Urban Outfittersille, ja oih, mitä löysinkään! Vieläpä burgundyn värisenä! Sieltä saattoi lähtee pari muutakin juttua mukaan, mä vähän niinku... menin sekasin siellä. 

 

 

Mietin että miksiköhän mulla oli niin huono kuvasaldo ensimmäiseltä ja toiselta päivältä. No, yllä oleva asia taitaa selittää aika paljon...

 

 

Tässä tällanen kahvimukiholder, tunnetaan myös nimellä Iina.

 

 

Oli siellä sen verran lämmin, ettei ollut pitkiä housuja ikävä.