Saara: Se tulee kerran vuodessa. Joka syksy se luikertaa jostain aivojen sopukoista ihmisten ilmoille: mun on pakko saada punanen tukka. Mielessä leijuu täydellisen luonnollisen sävyinen punainen kiharapilvi joka täyttää koko näkökentän. Vuosi sitten pysyin vahvana ja onnistuin voittamaan halut.
Tänä vuonna ei käynyt niin. 1800-luvun italialaiset naiset inspiroivat liikaa ja oli pakko tarttua väripurkkiin. Ja toive toteutui.
Vai toteutuiko? Paskan marjat. Valitsin (melko suppeasta) punaisten sävyjen valikoimasta L'orealin Castingin sävyssä Tummanvaalea kuparimahonki.
Lopputulos:
No. Onko mun silmissä vikaa vai miks nää värit ei oikeen kohtaa?? Sain siis ihanan luonnonpunertavan sijasta yhden ultimate inhokkiväreistäni: haalistuneen viininpunaisen (zori te jotka tykkäätte tästä, meitsi ei lämpee). Perkele. En osaa muuta sanoa.
3 kommenttia:
Voi Saara voi Saara...
-Anna
Voi eiii ! No ehkä jos värjäät jossain vaiheessa uudelleen ja vähän voimakkaammalla sävyllä niin saat sellasen ku halusit ! Mutta ei tuo ainakaan tuossa kuvassa ihan kauheen pahalle nytkään näytä :) musta siis !
Anna: ÄLÄ MUUTA SANO :DDD
Salla: jep päätin että ehkä kestän näitä nyt jonku aikaa ja värjään sitte uuestaan jollai paremmalla :)
Lähetä kommentti