Saara: Haluan että muistat tän hetken aina. On 26. päivä syyskuuta. Ilma on niin täydellisen syksyinen kuin vaan voi. Oot vielä 18.
Muistit taas tänään että pystyt sittenki siihen parhaaseen suoritukseen. Välillä olit jo unohtanu sen.
Huomasit myös vasta että sulla on poskipäät! Oot ettiny ja odottanu niitä koko ikäs. Et ookkaan enää se muussinaama. Näytät naiselta.
Kaikesta huolimatta sulla on myös joku jonka aivot näyttäs olevan rakennettu samalla kaavalla: se toinen tietää mitä tarkoitat, kun et osaa selittää ja tietää mitä ajattelet, kun et halua puhua.
Kerran kysyit joltain tuntemattomalta sielulta, miten kestät talven? Miten jaksat taas monta kuukautta armotonta pimeyttä ja elämän jämähtyneisyyttä? Hän vastasi: Hymyile. Sulla on ihan uskomattoman kaunis hymy.
Kaikessa korniudessaan se tuntui susta oikeestaan aika lohduttavalta.
2 kommenttia:
i-h-a-n-a. rakastan tällasia tekstejä. fiilis välittyy. lisää!
hih, kiva jos joku tykkää :) toivottavasti inspiroidun useemminki tähän!
Lähetä kommentti