outo riippuvuus

Saara: Tää mun hiusten värjäily alkaa mennä jo sellasiin sfääreihin että ai kauhiata. Istun tässä värinpoisto päässä. Miten tässä taas näin kävi??
Punaista tuun aina rakastamaan mutta oon laiska. Selitin itselleni etten tykkää kun elämästä menee aikaa hiusväristä huolehtimiseen. No mitäs helvettiä mää muutakaan teen? Kuitenkin, päätin että blondeus (tai ehkä sellanen kesy vaaleahko) on kaikesta huolimatta mun väri. Ainakin seuraavaan värjäyskertaan asti.

Pari päivää sitten nakkasin tappiin hautumaan viime talvena käyttämäni luottovärin. Ja kiva. Ei ottanu punaseen sitten yhtään. Nyt mulla oli siis platina juuret, punanen päälaki ja haalistuneen vaaleenruskeat latvat. Yummeeeh. Tajusin että täytyy aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tällä hetkellä kyllä pienet epäilykset velloo, kun en meinaa tukehtua tän värinpoiston hajuun... Tää on oikeesti tosi lempee, ei mitään peroksidi katkua. Okei paketissa lukikin että ilman ammoniakkia, mutta entäs TEHO???

Mulla ei oo taaskaan kuvia. Aattelin tulla vaan kertomaan tätä värjäily-fiilistelyä kun en keksi muutakaan tekemistä. Ens kerralla mulla on satavarmasti jotain fotoa. Kirjottaminen on kyllä enemmän mun juttu, mutta tiiän että harva jaksaa lukee pelkkää tilitystä ilman hengähdystaukoja.